Asuuko teilläkin Joku?

Näin äitienpäivänä nautin siitä, että edes yhtenä aamuna vuodessa pääsen tarkkailemaan perheeni aamutoimia sivusta ja pohtimaan perhe-elämää ja -olemista kaikessa rauhassa. Raggarihuushollissahan ei eletä sitä perinteisintä mahdollista arkea… otetaan nyt vaikka parisuhteemme kolmas osapuoli! Minun, miespuolisen sekä jälkikasvun lisäksi meillä asuu myös kolmas henkilö, joka käyttää nimeä Joku.

Kun yritän muistaa, kuinka kauan Joku on ollut osa yhteistä eloamme, joudun heti vaikeuksiin. (Muistini on aina ollut surkea.) Mutta sen muistan, ettei Joku kyllä ollut mukana kummankaan Tinder -profiilissa eikä mukana treffeillä, kun romanssi alkuun roihahti. Joku tuli mukaan vasta, kun pistimme hynttyyt yhteen ja kummastakin alkoi tuntua, että tässä saatetaan tarvita vielä… Joku.

Mutta kumpi meistä tarvitsi Jokua enemmän? Kuka ylipäätään otti asian puheeksi? Taaskaan en muista yksityiskohtia. Se saatoin jopa olla minä, joka yhtenä aamuna sanoi: “Joku on taas levitellyt vaatekaappinsa sisällön ympäri kämppää.” Tai saattoi se olla myös mies, joka sanoi: “Joku on taas pistänyt leikkuuveitset astianpesukoneeseen.” Ja noin yksinkertaista se oli: Joku oli tullut väliimme.

Kolmas pyörä, jota ei potkita pihalle?

Sitä ajattelisi, että saattaisi tulla mieleen kysyä: “Kuka kumma tämä Joku on? Tunnenko hänet? Miten voi olla mahdollista, että Joku on päässyt sisään asuntoomme ja sotkemaan maailmani tarkan järjestyksen?” Mutta ei, ei tullut mieleen epäillä tai ryhtyä mustasukkaiseksi. Sen sijaan oikein nautin siitä, että asunnossamme liikkui näkymätön hahmo, jonka puuhasteluilla oli hyvinkin näkyvät seuraukset. Olinko outo ollessani näin välinpitämätön? Suhteessammehan oli kuitenkin kolmas pyörä, helvetti soikoon!

Sen sijaan elämä jatkui niin kuin mitään omituista ei olisi koskaan tapahtunut. Kun uusioperheen kaikki kolme lasta ja kaksi koiraa olivat koolla, Joku esiintyi aina vain tiheämmin. “Joku oli jättänyt leluni lattialle koiranpennun syötäväksi! Joku on taas kävellyt sisään hiekkaisilla kengillään! Voisiko joku antaa lisää maitoa, minulla on jano!” Vasta, kun lapset toistuvasti pyysivät, voisiko Joku laittaa aamiaista tai tuoda pöytään sitä tai tätä, aloimme huomata, että Joku oli aika kysytty henkilö kodissamme. Eikä sellaista noin vain potkita pihalle.

Joku alkoi itse asiassa tuntua jo aika tutulta. Aloin miettiä, miltä hän näytti, millainen persoona hän oli? Oliko Joku kenties tullut opettamaan minulle ja meille jotakin? Koska ainahan kolmansiin pyöriin joku syy täytyy olla. Ei minulla kyllä mitään tieteellistä faktaa tästä ole, vaan “vain” tätä oman elämän kokemusta, jota tässä kohtaa on kertynyt jo kahdesta eroon päättyneestä avioliitosta. Olikohan niissäkin mukana sama Joku? Muistini on huono, joten jääköön sekin asia mysteeriksi.

Joku on arjen sankari

Uskallan nyt kuitenkin mennä väittämään, että useimmissa suomalaisissa keskipitkissä ja pitkissä parisuhteissa esiintyy Joku. Toisin sanottuna naapurustomme on täynnä parisuhteita, joissa on kolmas pyörä! Ja mikäpä siinä. Totuus nimittäin on, että tuntuu hyvältä ja helpottavalta, kun elämässä on Joku. Olisi aivan kamalaa, jos parisuhteen alkutaipaleella joutuisi sanomaan uudelle kumppanille suoraan: “Sinä se jätit taas kaikki vaatteesi ympäri kämppää!” Tai “Laitoit taas ne veitset sinne astianpesukoneeseen, senkin tomppeli!”

Eikö olekin aivan mahtavaa, että on Joku? Mikäs sen hauskempaa kuin leikkiä lasten kanssa ajatuksella, kuka jätti jääkaapin oven auki tänään? Tai kuka kumma kotonamme kehtaa pistää maitotölkit litistämättöminä roskikseen? Luulemme tietävämme, kuka se on, mutta tiedämmekö sittenkään? Parisuhteessa ja perhe-elämässä on terveellistä olla vähän tilaa pienelle, arkiselle mysteerille.

Hyvää Äitienpäivää, rakkaat lukijat! Toivottavasti Joku on muistanut laittaa äidille sen aamupalan…