Toinen kerta toden sanoo? Second time lucky?

Suomen ensimmäinen vaihtoehtohääblogi, totuuksia häistä ja parisuhteesta - since 2014

Raggarimorsiamen Toinen kerta toden sanoo? -blogi käynnistyi vappuna 2014. Se edustaa elämän realismia kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa. Raggarimorsiamen maailma on anarkistinen hääsuunnittelun ja elämänhallinnan osasto, missä kertoja alttarilla ei lasketa ja asiat puhutaan niin kuin ne ovat.

This is the alternative wedding and relationship blog of Raggarimorsian™, Rebellious Bride. The truth about weddings and marriage is here!

Sunday, 22 June 2014

Tie onneen on luopumista

Lehdet ja netti ovat nykyään täynnä kaikenkarvaisia oppaita onneen. Yleensä niihin kaikkiin liittyy ajatus luopumisesta. ”Lakkaa välittämästä mitä muut sinusta ajattelevat, päästä irti vihasta, huolehdi vähemmän…” Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Positively Positive –sivuston 10 ohjetta onneen. Kaikki niistä olen osannut tehdä ihan itse ilman ohjekirjoja, ELÄMÄLLÄ – ja luopumalla. Noh, ohjeiden 6. ja 10. kanssa saattaa olla vielä tekemistä, mutta kukapa tässä olisi täydellinen…

On kuitenkin yksi asia, josta luopuminen uuteen onneen kompuroituani on yllättänyt ja hämmentänyt pinkkiä päätäni paljonkin: Se syy mitä varten täällä maan päällä kärvistelemme eli lisääntyminen, se loppuu osaltani nyt sitten tähän. Eli niin paljon kuin tämä kaikki on ihanaa alkua, on se myös lopullinen The End eräälle naisena merkittävälle tehtävälle.

_mg_95011
Kuvat: Elina Manninen

Huolimatta ulkoisesta olemuksestani, olen mitä lapsirakkain ihminen. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Niin paljon kuin lasten kanssa käytävät diplomaattiset neuvottelut välillä hermoille ottavatkin niin mieluummin asun äänekkäässä kuin hiirenhiljaisessa huushollissa. Koska niinkin oli tässä pienessä suuressa elämässä aikoinaan vähällä käydä. Tuon yhden, ihmeellisen ihanan, rakkaan lapsen saanti oli melkoisen työn takana – juuri niin kuin kaikkien saavuttamisen arvoisten asioiden elämässä kuuluukin olla. Tosin siinä kohtaa kun olimme lopulta vauvan kanssa molemmat kuolla synnytykseen ajattelin, että joku raja nyt kuitenkin hei. Vaikka ainahan löytyy joku jonka tarina on vielä kovempi. Se on varma.

Joka tapauksessa tuo oma kokemukseni on riittänyt pitämään minut kiitollisena jälkikasvustani niin ettei vauvakuumetta ole tarvinnut potea. Yksi ikioma lapsi on elämässä PALJON. Ja sulhasen kanssa meillä on nyt keskenämme kaksi lasta, mikä sekin on mitä mahtavin lahja. Tällä hetkellä tosin nuo 6- ja 7-vuotiaat lapsukaiset haluavat mennä keskenään naimisiin… Katsotaan vieläkö teini-ikäisinä raggarin alkuina ovat samaa mieltä. Ilon aiheita riittää kuitenkin, päivittäin.

Päätös siitä, ettei uusioperheeseemme tule myös niitä yhteisiä lapsia, on yhteinen. Ja viimeistään nyt on myös syytä hyväksyä mitä kaikkea se oikein tarkoittaa: Luopumista mitä suurimmissa määrin. Olisihan niistä varmasti tullut sekä kauniita että lahjakkaita!

_mg_9593

Tähän tuskin missään onnen ohjekirjassa on numeroitua kohtaa. Ja hyvä niin. Elämä on valintoja, joiden kanssa on vain opittava elämään. The End.


Jätä kommentti / Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Blogiarkisto