Kiitos, mutta ei kiitos?!?

Raggarihuushollissa ovat puhelinlinjat käyneet kuumina viime päivinä. Hääkutsuihin printattu ilmoittautumispäivä kun tuli ja meni ja yllättävän moni kutsun saanut jätti kokonaan vastaamatta. Kyselytutkimusta tekemällä sitten selvisi mitä pelkäsinkin: Että mitä kutsuetiketin tulkitsemiseen tulee niin me suomalaiset hiihdämme edelleen erikoisen vapaalla tyylillä.

Joku esimerkiksi ajattelee, että vain kutsusta kieltäytyminen on ilmoittamisen arvoinen asia. Toinen ei katso lainkaan tarpeelliseksi ilmoittaa tulostaan, vaan olettaa, että vanhana noita-akkana Raggarimorsian ”tietää”, että tulossa ollaan. Kolmas ajattelee, että riittää kun hääpäivän aamuna ilmoittaa, että minäpä sitä olen muuten maisemissa! JOS en ole esimerkiksi sairastunut, nukkunut pommiin tai keksinyt muuten vain parempaa tekemistä sille päivälle.

Myös oman ilmoittautumisen muotoilu on meillä Suomessa erittäin vapaa. Tekstiviesti ”Kuulostaapa kivoilta kemuilta” saattaa tarkoittaa myöntävää vastausta kuten myös pelkkä peukku tai hymiö Facebookin yksityisviestissä. Yritä tässä nyt sitten suunnitella kattausta pitopalvelun kanssa saati laatia mitään järkevää istumajärjestystä. Onneksi kokemusta on noloista tilanteista – niistä voisin itse asiassa kirjoittaa jo vaikka kirjan.

Raggarimorsian kuuluu siihen elämän koulukuntaan, jonka mielestä elämää ja sen tapahtumia olisi rikos olla juhlimatta. Siksi kysynkin, että kun kutsun kivoihin juhliin kerrankin saa niin eikö siitä voisi olla iloinen…?

Ilmoittautumisen äänensävyyn kannattaa siis kiinnittää huomiota. ”Kiitos kutsusta, mutta EN TULE” saattaa herättää juhlien järjestäjässä kysymyksen, että mitäköhän on tullut tehtyä väärin  kutsun saanutta henkilöä kohtaan. (Ja vähän etelämpänä Euroopassa kutsuun noin tylysti vastaaminen olisi jo suora loukkaus.) ”Kiitos kutsusta, mutta en valitettavasti pääse tulemaan” kuulostaa heti vähemmän uhkaavalta, silti viesti on edelleen selkeä kuin kesäpäivä.

On toki oltava realisti ja muistettava, että mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä töksähtelevämmäksi ihmisten välinen kommunikointi muuttuu. Ja kommunikoinnistahan kutsuetiketissäkin on kysymys. Ei siis kannata odottaa mitään pitkiä kirjeitä. “Kiitos, mutta ei kiitos ja onnea” on jo helvetin paljon ja onnittelutkin siinä samalla kuitattu! Mitäpä tuota turhia herkistelemään. Elämä on korppujauhoa.

Kuvitus: Elina Manninen