Motskarimorsian valmistautuu v-päivään

Raggarimorsian Sofia Hellqvist jakaa tulevan hääpäivänsä erään hyvin erityisen morsmaikun kanssa. Nimittäin Motskarimorsiamen! Muistatte varmaan, kun viime vuonna tähän aikaan jännitimme, miten häät perjantaina 13. päivä oikein sujuvat? Ja pysyykö stoppari sormessa? Vuosi alkaa olla kulunut ö-hetkestä ja on aika kysyä, mitä kuuluu nyt? Onko Motskarirouva päässyt hartaasti toivomalleen häämatkalle Norjaan? Vai onko vuosipäivästä tulossa v-tutuspäivä?

Motskarimorsiamen tarina, osa 7:

Motskaripariskunta Paula ja Antti Mehtonen GoldWing -kerhon kevätpäivillä. Kuva: Liisa Saranpää.

Ai mitäkö rouvan autuaaseen elämään kuuluu? Ai että mie inhoan tuota rouva-sanaa! Eikö sen sijaan olisi voitu keksiä joku vähän nätimpi sana? No ei. Mitäpä muuten veikkasitte, muuttuuko Motskarimorsian ihmisenä rouvittelun myötä? No ei! Arjen pyöritystähän tämä vuosi on ollut niin kuin ne edellisetkin – ei se elämä siitä sen kummemmaksi muutu, vaikka naimisiin menisikin. Kyllä tämän ikäinen motoristimuija jo tietää sen.

Nuoret ne saattavat ajatella, että naimisiin menosta seuraa automaatilla lasten tekeminen. Tekemisiä meilläkin Antin kanssa on, mutta ei enää siinä tarkoituksessa. Lapset käyvät jo koulua ja itse teen vapaaehtoistyönä motoristikerhomme GoldWing -lehteä. Kirjoitan myös kirjaa työnimellä “Komeroon suljettu salaisuus”, joka tulee ulos sitten, kun tulee.

Välillä olen hampaat narskuen purrut poskiani ja surrut tätä yksinäisyyttä täällä Jumalan selän takana. Ulkopaikkakuntalaisen kun on niin vaikea päästä syrjäseudun kuvioihin mukaan. Maalla ei niin vain tapaa ihmisiä – ja jos tapaa, niin toista kertaa ei tule kutsua kylään. Ainakaan meille. Meillä taas ovat ovet aina auki kulkijalle. Olen miettinyt, voisiko vika olla rouvassa? Enkö sovi “piireihin”, kun en tykkää Tupperware -kutsuista? Toisaalta, elämme Savossa, missä on vaikea saada selvyyttä ylipäätään mihinkään asioihin ja erityisesti siihen, onko tervetullut vaiko ei. Kulttuurieroja kotimaamme Suomen sisällä riittää.

Pikku torpassamme olemme tänä ensimmäisenä aviovuotenamme saaneet nauttia mm. sähkökatkojen sulosta: kynttilävalosta ja pönttöuunin loimusta. Voi sitä romantiikkaa repiä siitäkin! Pikkuinen ei torppamme tosin ole, vaan kansakoulun kokoinen iloineen ja suruineen. Ruoka valmistetaan vanhassa hellassa ja sitä tarjotaan kaikille, jotka torppaan uskaltavat astua. Sitä ruokoo, kuten Savossa sanotaan! Murre on vähitellen alkanut tarttua rouvaankin.

Naimisiin meno ei edelleenkään ole muuttanut juuri mitään. Samat kinastelut ja lemmiskelyt Antin kanssa jatkuvat kuten ennenkin. Mutta ovistoppari on pysynyt sormessa, vaikka rouvan paino onkin ensimmäisenä aviovuonna pudonnut. Yleensähän käy niin päin, että heti kun hääpäivästä on henkeä pidätellen selvitty, tupsahtaa kaikki sitä yhtä päivää varten pudotettu paino saman tien takaisin! Mutta elämä on ja näillä mennään. Vuosipäivänä suuntana on romanttinen Rovaniemi! Noh, onhan se tietysti lähempänä Norjaa…

This series is the story of my friend Paula the Motorbike Bride who got married on Friday 13th, 2014. Paula is also the Editor of GoldWing Club Magazine Finland.   

Motskarimorsiamen haaveena on häämatka pyörällä Norjaan.

Raggarimorsian toivottaa Paulalle ja Antille onnellista hääpäivää ja kiukuttomia kilometrejä! Norjan raporttia odotellessa. Niin, ja niitä Ruotsin kuninkaallisia häitä, jotka tällä kertaa lähetetään suorana Yle Areenassa lauantaina 13.6.