Näin puhdistuu morsio!

Viime viikonlopulla tuli sitten lähtö. Omiin polttareihin toista kertaa nimittäin. Kajahtanut kaasoni purjehti sen enempää lupia kyselemettä huushollini ovesta sisään ja käski vetää kansallispuvun päälle. No pakkohan se oli totella! Toista kertaa kun on liikenteessä niin tietää jo leikin säännöt. Silmänräpäyksessä mikään ei käynyt, sen verran huonoksi äkkilähdöissä olen tullut. Mutta ihmisten ilmoille päästiin kuten kuvasta näkyy!

Raggarimorsian viihtyi kansallispuvussa.

Suureksi helpotuksekseni luvassa oli naurupainotteinen päivä. Häävalmistelut kun ovat ehtineet siihen vaiheeseen missä nauru on enää kaukainen muisto jostakin mitä elämäniloksi myös kutsutaan. Eikä mennyt kauan kun minulle valkeni millaisen vaivan kaasoni ja polttariseurueeni olivat nähneet MINUN (???) eteeni: Oli herkkupiknikkiä ja naurujoogaa puistossa, ennenkokematonta hemmottelua hotellin sviitissä (jo tämän takia kannatti uskaltautua morsiameksi toista kertaa) ja lahjoja, joihin kuului mm varapäre! Hyvin tuntevat minut nämä ihanat, rakkaat ystäväiseni.

Erinomaisen hyvin oli myös kaaso kuunnellut toiveitani. Vanhoja ei tarkoituksella muisteltu, koska ihmisen pyrkimys on oltava elämässä aina eteenpäin. Erityisen tärkeää toista tai useampaa kertaa tässä tilanteessa olevalle kun on, ettei tarvitse tuntea olevansa toisten arvostelun tai pilailun kohteena. En uskaltaisi kutsua itseäni Raggariksi, ellei elettyä elämää olisi takana jos jonkin verran. Mutta itsepä olen kaikki ristini kantanut ja kunnialla aion ne kantaa myös tästä eteenpäin, huolimatta siitä mitä ihmiset minusta milloinkin puhuvat. Vain heittäytymällä rohkeasti tähän ainutkertaiseen elämään ja kompuroimalla kantapään kautta onneen, oppii tietämään mitä elämältä loppujen lopuksi haluaa.

Toinen kerta toden sanoo? Kuva: Elina Manninen

Varmuuden vuoksi tämä monessa liemessä keitetty morsio vielä piestiin morsiussaunassa hirmuisten loitsujen säestämänä. En ollutkaan aikaisemmin moista rituaalia kokenut eli myös tämän takia kannatti uskaltaa toiselle kierrokselle! Kiitos kaasolleni puhdistuksen suorittamisesta kaikella sen ansaitsemalla vakavuudella.

Tämän jälkeen kuka vanhoja muistaa, sitä hammastikulla silmään. Niitäkin nimittäin sain polttarilahjaksi!
Kuten myös paperipusseja… Niille onkin tällä viikolla ollut jo taas käyttöä: Hääbudjetti on kasvamassa ekspotentiaalisesti suuremmaksi kuin ensimmäisellä kerralla (Miten tässä näin kävi?), juhlapöytiä ja koristelupuuhaa on kohta niin paljon ettei morsiamen lyhyt matematiikka ja kohta alkava kesäloma riitä ja pitkätukkaisessa perheessämme on hyvin todennäköisesti kaikilla TÄITÄ.

Raggarimorsian kiittää saamistaan polttarilahjoista! Kuva: Elina Manninen