Suomalaisen pyhäinhäväistyksen tuntomerkit

Näin pyhäinpäivänä ja talven juhlakauden lähestyessä pysähtyy raivopäinen morsian hetkeksi suomalaisen pyhä- ja juhlakäyttäytymisen äärelle. Liian monelle juhlapyhistä on kehittynyt henkilökohtaisia tuskafestivaaleja, joiden sisältö on jotakin ihan muuta kuin kyseisen juhlapäivän tai sitä viettävien läheisten kunnioittamista. Siitä huolimatta, miltä juhliminen somessa saattaa näyttää. Siispä kokosin lyhyen listan pyhäinhäväistyksen tuntomerkeistä, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte:

Mistä tietää, että Suomessa vietetään pyhäpäivää?

Siitä, että Alkossa on jono ja ainakin toinen perheen aikuisista on siellä.

Pari tuntia Alkosta alkaa pyhäpäivän tai -päivien sometus. Hyvästi, yhdessäolo!

Hautausmaalla on hiljaista. Facebookin kynttiläjuhlat kuittaavat haudoilla käynnin.

Ruokapöydässä perheellä ei ole toisilleen mitään sanottavaa. Paitsi tietysti anopilla, joka soittaa viinipäissään ja keskeyttää ruokailun. Hän juo yksinäisyyteensä nyt enemmän kuin arkena.

Illan mittaan kuppi tulee täyteen ja mies ja vaimo avaavat sanalliset arkkunsa. Niin että huuto kuuluu ulos asti.

Lapset istuvat ja tuijottelevat ruutua sillä aikaa, kun aikuiset riitelevät siitä, kuka taas joi ja miten paljon – ja kenelle tämä oli (taas) viimeinen kerta. Kaikille tuttu hämmennystila.

Jossakin vaiheessa iltaa joku ehkä itkee. Mutta ei siksi, että on vainajien muistopäivä.

Kaduilla kaikuu yksi jos toinenkin vihainen kotioven paukahdus. Joillakin ulvovat renkaat.

Baari täyttyy yksinäisistä, some-baari yksinäisistä postauksista.

Seuraavana aamuna kaikkia vaivaa de ja vu. Vessassa on ruuhkaa.

Tänä pyhäinpäivänä Raggarimorsian sytyttää STOP -merkkisen kynttilän protestiksi suomalaiselle pyhäinhäväistykselle. Ja niille, jotka tänäkin pyhänä kokevat jotakin yllämainituista. Liity hiljaiseen protestiini ja sytytä kynttilä omassa somessasi ja tägää @Raggarimorsian. Lopetetaan yhdessä tuskafestivaalit.

Lue lisää suomalaisesta juhla-alkoholinkäyttäjästä Raggarimorsiamen hääoppaasta (Gummerus).